Tervetuloa!

Tervetuloa!

Tervetuloa Vaasan, seudun ja Merenkurkun saariston uudelle sivustolle! Tämä on sivuston kehitysversio, jonka sisältöjä täydennetään. Mitä mieltä olet sivustosta?

Ohita valikko

Vanha Vaasa

Vaasan historia alkaa 1300-luvun alkupuolella, jolloin Norrlannista saapuneet merenkävijät nousivat maihin Merenkurkun itäpuolisilla metsäisillä saarilla.

1370-luvulla alettiin samaan paikkaan rakentaa Korsholman linnaa. Maa nousee näillä tienoin metrin vuosisadassa. Linnan perustamisen aikoihin oli koko nykyisen kaupungin ja Vanhan Vaasan väli saaristomerta, joka ulottui kauas sisämaahan. Vielä runsaat 170 vuotta sitten purjehtivat alukset pitkin kanaalia, joka nyt miltei umpeen kasvaneena kiemurtelee vainioiden lomassa.

Ensimmäinen tunnettu ruotsalainen mahtimies Korsholman linnassa oli Bo Jonsson Grip. Hänellä oli aikanaan läänityksenä koko Pohjois-Suomi ja osa Pohjois-Ruotsia. Vuonna 1606 Kaarle IX perusti Pohjanmaan vanhimmalle satama- ja kauppapaikalle kaupungin, joka sai kuninkaallisen Vaasa-nimen ja tunnuksekseen saman suvun vaakunan.

1600-luvulla kaupankäynti,erityisesti tervakauppa, oli sangen menestyksellistä ja monet Vaasan porvarit kokosivat itselleen huomattavan omaisuuden. Isonvihan aikana 1700-1721 kaupunki tuhottiin ja porvarien kauppalaivasto poltettiin. Katovuodet täydensivät hävityksen. Suuri osa asukkaista pakeni lahden toiselle puolelle Ruotsiin.

Vasta kun Vaasa vuonna 1765 sai tapulioikeudet, alkoivat kauppa ja merenkulku jälleen kukoistaa. Ylämaasta tuotu vientitavara, terva, piki, vilja, voi, vuodat, laudat ja lankut, loivat Vaasan uuden vaurauden. 1800-luvun puolivälissä Carl Gustaf Wolff rakensi purjelaivaston, joka aikanaan oli suurin yksityinen laivasto koko Pohjolassa.

Juhannuksena 1808 kaupunki jälleen hävitettiin. Ruotsi kävi sotaa Venäjää vastaan ja venäläiset olivat miehittäneet maakunnan.Ruotsalainen apujoukko lyötiin ja taistelussa kaatui noin 400. Vihollisen joukot ryöstivät kaupunkia kolme päivää ja monet asukkaat saivat surmansa. 1800-luvun alkupuolella Vaasan talot eivät suurestikaan poikenneet maaseudun talonpoikaisasumuksista. Vain Kauppiaankadun varrella oli muutama kaksikerroksinen rakennus. Pimeinä vuodenaikoina valaisivat kuoppaisia katuja kulmauksiin sijoitetut lyhdyt, joissa paloi yksi talikynttilä.

Vuonna 1776 Kustaa III perusti Vaasaan maan toisen hovioikeuden.

Talo, jonka suunnitteli yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz, valmistui 1786. Näihin aikoihin, vuonna 1776, saatiin kirjapaino ja 1840-luvulla toimi Vaasassa maan ensimmäinen pikapaino. Kaupungin palon jälkeen hovioikeuden talo muutettiin Mustasaaren kirkoksi.

Hovioikeuden perustamisen jälkeen kaupungin merkitys kasvoi ja elämä vilkastui. Vuonna 1794 aloitti Suomen ensimmäinen lukukirjasto toimintansa Vaasassa. Järjestettiin teatteriesityksiä ja konsertteja. Vaasassa oli kylpylaitos, seurahuone ja useita krouveja. Maamme toiseksi vanhin lääninsairaala, nykyisin Vanhan Vaasan sairaala, aloitti toimintansa jo 1768. Päärakennus on arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema.

Vauras kauppias Abraham Falander (1746-1815) omisti Vaasassa tupakkakehräämön, laivaveistämön ja kauppahuoneen.

Vanhan Vaasan museo

Hän oli yksi maamme ensimmäisistä suurimittaisista puutavaranviejistä. Vuonna 1798 hän perusti Östermyran rautaruukin Seinäjoelle. Kustaa IV Aadolf aateloi hänet 1809, jolloin hän sai nimen Wasastjerna. Vuonna 1782 rakennetussa Wasastjernan talossa on nykyisin Vanhan Vaasan museo, jossa on laivanvarustajan konttori vuodelta 1850. Museossa on myös 1800-luvun miljöössä toimiva postikonttori. Täällä aloittivat aikanaan toimintansa Vaasan lukio, säästöpankki ja Suomen Pankin vaihtokonttori.

Helteisenä elokuun aamuna 1852 pääsi Vaasassa tuli valloilleen.

Huolimaton markkinamies oli nukahtanut raatimies Aurénin talon ulkovajaan ja pudottanut piippunsa ja siitä palo sai alkunsa. Kaivot olivat tyhjiä, kaupunkilaiset aamuaskareissaan tai pelloillaan. Monissa taloissa oli tuohi- tai olkikatto ja niiden painona riukuja ja kiviä. Ulkorakennusten välillä oli usein vain kapea sola. Iltaan mennessä oli kaupungin paikalla vain savuavia raunioita. Ainoastaan muutamat talot säilyivät, mm. hovioikeus. Pystyssä olivat myös Falander – Wasastjernantalon kiviseinät, sairaala ja pappila.

Vuonna 1793 Vaasassa oli 2178 asukasta ja palovuonna 1852 kaupungissa oli 3200 asukasta.

Uusi kaupunki päätettiin rakentaa noin 7 km:n päähän rannikolle ja kaupunkioikeuksien, siirto tapahtui vuonna 1862.

Raunioalue

Kauppiaskadun varrella olleen raatihuoneen torin laidalla ovat keskiaikaisen Mustasaaren Pyhän Marian kirkon ja tapulin sekä Vaasan triviaalikoulun rauniot. Kirkon vieressä on 1671 rakennetun kellotapulin harmaakivinen makasiinina toiminut pohjakerros. Kirkon rauniota on kunnostettu lukuisia kertoja 1910-luvulta lähtien. Tapulin raunio on katettu 1992.

Jo ennen vuotta 1300 rakennettiin puinen kirkko Kappelinmäelle ja myöhemmin uusi lähemmäs keskustaa. Pyhän Marian kivikirkko on rakennettu vuosien 1480 ja 1550 välisenä aikana. Sitä laajennettiin Pietari Brahen käynnin jälkeen vuonna 1649. Isonvihan aikana kirkon kellot, ehtoollishopeat, urut, messukasukat ja kattokruunut ryöstettiin. 1700-luvun puolivälissä kirkko, joka oli tarkoitettu laajaa maakuntaa varten, tehtiin suureksi ristikirkoksi. Suomen sodan 1808-1809 jälkeen kirkko maalattiin sisältä valkealla ja kullalla. 1840-luvulla hankittiin kirkkoon Johan Gustav Sandbergin maalaama alttaritaulu. Nyt tämä alttaritaulu on Mustasaaren kirkossa. Alttarikokonaisuus ja saarnastuoli 1600-luvulta siirrettiin Raippaluodon kirkkoon 1840-luvulla ja siksi ne säästyivät Vaasan palolta 1852.

Vuonna 1641 perustettiin Vaasaan lastenkoulu, pedagogio. Triviaalikoulu siirrettiin Vaasaan Uudestakaarlepyystä 1683 ja 1691 rakennettiin koulutalo, jonka perustukset yhä vieläkin ovat näkyvissä. Tätä koulua kävi mm. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg. 1800-luvun alkupuolella toimi Vaasassa köyhäinkoulu eli ns. Bell-Lancasterkoulu, kauppakoulu, merikoulu ja käsityöläiskoulu eli ns. sunnuntaikoulu. Vuonna 1841 perustettiin lukio, jolle kirjailija Sakari Topelius kirjoitti Vaasan marssi-nimellä tunnetun lippulaulun.

Mustasaaren kirkko

Jo 1300-luvun lopulla rakennettiin pieni harmaakivikirkko. Pohja oli suorakaiteen muotoinen ja se oli jaettu kolmeen laivaan. Kirkko omistettiin Pyhälle Neitsyelle ja sain nimekseen Sankta Maria. Kuningas Kaarle IX:n vuonna 1606 perustettua Vaasan kaupungin Mustasaaren pitäjään asutus kasvoi kirkon lähiympäristössä ja kirkko oli pian liian pieni. Tämän takia sitä 1649 suurennettiin huomattavasti. Vuosien 1749-53 aikana se muutettiin ristikirkoksi. Mahtavine holveineen, suurine urkuineen ja kauniine alttaritauluineen se oli vaikuttava pyhäkkö. Kaupungin palossa elokuun 3. päivänä 1852 komea kirkkokin vaurioitui pahoin. Nykyään siitä on jäljellä vain ulkoseinät.

Palon jälkeen kaupunki siirrettiin noin 7 km lähemmäksi merta. Uuteen kaupunkiinsa Vaasalaiset rakennuttivat uuden kirkon. Mutta maalaisseurakunta oli ilman pyhäkköä. Palossa vaurioituneesta kirkosta oli vaikeata korjauksellakaan saada uutta. Silloin avautui uusi mahdollisuus. Vaasan hovioikeuden rakennus oli palossa säilynyt vaurioitta. Talo seisoi käyttämättömänä, koska hovioikeus sai uuden rakennuksen uudessa Vaasassa. Keisari lahjoitti vanhan hovioikeusrakennuksen seurakunnalle kirkoksi muutettavaksi.

Vaasan hovioikeuden perusti kuningas Kustaa III vuonna 1776. Rakennuksen piirustukset teki Carl Fredrik Adelcrantz. Työt suoritettiin nopeasti ja vuonna 1786 talo vihittiin tarkoitukseensa. Talo on yksi Kustaan aikaisen arkkitehtuurin kauneimpia luomuksia. Tästä talosta oli nyt tuleva kirkko. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg teki uudisrakennuksen piirustukset. Työt aloitettiin vuonna 1862 rakennusmestari Erkki Kuorikosken toimiessa työnjohtajana. Ensiksi rakennettiin erillinen kellotapuli. Tapulirakennukseen käytettiin tiiliä vanhan kirkon holvista. Yksi tapuli n kolmesta kellosta on valettu palaneen kirkon vanhoista kelloista. Uuden kaupungin arkkitehti Carl Axel Setterberg suunnitteli kellotapulin, joka rakennettiin 1870-luvulla.

Hovioikeuden ulkoasu jätettiin ennalleen. Sisällä väliseinät revittiin ja katto tehtiin hovimaiseksi. Holvia kantavat sirot pilarit. Talo vihittiin pyhään käyttöön vuonna 1863. Kirkossa on kaksi alttaritaulua. Ylimmäinen, joka esittää Jeesusta Getsemanessa, on peräisin vanhasta kirkosta. Sen on maalannut prof. Johan Gustaf Sandberg vuonna 1842. Sen pelasti palavasta kirkosta nerokas kirkkoväärti, joka puukolla viilsi alttaritaulun kehyksistään. Pienempi alttaritaulu on ranskalaisen Regnault’in mukaan Alexandra Såltinin tekemä jäljennös.

Kirkon kauniit kattokruunut ovat kaikki vanhasta kirkosta. Ne ovat 1700-luvun käsityötä. Ehtoollishopeatkin onnistuttiin pelastamaan palon tuholta, samoin todellinen aarre, keskiaikainen sininen messukaapu, jota vielä käytetään eräissä juhlatilaisuuksissa. Uuteen kirkkoon saatiin kamarineuvos Herman Rosenbergin lahjoituksena jo kirkon vihkimistilaisuuteen suuret ja hyvät urut. Urut rakensi Th. Buchert Valkjärvellä, lähellä Viipuria. Niissä oli alkujaan 21 ääntä. Joitakin urkupillejä, jotka pelastettiin palosta, käytettiin uusia urkuja tehtäessä. Vuonna 1914 urut uusittiin ja laajennettiin. Niissä oli 25 ääntä. Mutta ne tulivat vähitellen kelpaamattomiksi. Uudet urut tilattiin Grönlundin urkutehtaalta Ruotsista. Ne vihittiin tarkoitukseensa v. 1972. Niissä on 34 ääntä. Vuonna 1987 rakennusurakoitsija P. Hannukselan ja laihialaisen maalarimestarin Sakari Vuojolaisen johdolla kirkon sisätiloissa on suoritettu täydellinen restaurointi mm. alttaritaulu entisöitiin, lattiat ja penkit uusittiin.

Hovioikeuden talolta lähtevä puukujanne johtaa Korsholman linnan paikalla olevalle kumpareelle, jossa on 1700-luvulla sijainnut maaherran residenssi. Vanhan Vaasan lehmuskuja on Suomen vanhin julkisessa käytössä oleva puistokatu.